Seuraava kotiottelu: Osta lippuja
Kärpät – None 22.3.2019 klo 18:30

Pyörälän takuuleima

10.8.2016
Pyörälän takuuleima

Mika Pyörälällä, Kai Suikkasella ja Lasse Kukkosella oli hymy herkässä joukkuekuvausten yhteydessä. (Kuva: Iikka Pirttikoski)

Talvella 1988 kaksi seitsemänvuotiasta oululaispoikaa tutustuivat toisiinsa yhteisen jääkiekkoharrastuksen kautta. Toinen pelaajista ryhtyy puolustajaksi, kun taas toisen rooliksi valikoituu laitahyökkääjä. Vajaat 28 vuotta myöhemmin harrastuksesta on tullut kokopäivätyö, mutta kyseiset kaverukset viilettävät edelleen samassa joukkueessa – toki muissakin seuroissa siinä välissä pelanneena. Laiturista kehkeytyy vuosien varrella pelaaja, jota tähän juttuun haastatellut valmentajat kuvaavat jokaisen valmentajan unelmapelaajaksi. Tai kuten Mika Pyörälän pelikaverina E-junioreista saakka toiminut Kärppien kapteeni Lasse Kukkonen asian ilmaisee:

– Mika on klassinen tapaus esimerkillä johtamisesta. Hän pystyy löytämään sen seuraavan tason aina kun tarvitaan. Hän pyrkii olemaan joka kerta hitusen parempi kuin aiemmassa vaihdossa. "Spede" voittaa kaksinkamppailuja, luistelee nopeasti pelin alle varmistamaan, heittäytyy laukausten eteen tai tekee sen tarvittavan maalin. Hän tuntuu löytävän aina keinon auttaa joukkuettaan, oli tilanne tai pelipaikka mikä tahansa, Kukkonen kuvailee pitkäaikaista pelikaveriaan.

Pyörälän itsensä mukaan näin ei ole kuitenkaan aina ollut. Junnupelaajana selkä on suoristunut kiekonmenetysten jälkeen useitakin kertoja eikä oman virheen paikkailu ole ollut ensimmäisenä mielessä.

– Korttelisarjoissa ja ensimmäisissä ikäluokkien edustusjoukkueissa olin pelkästään hyökkäävä pelaaja, joka pärjäsi luistelullaan hyvin. Jossain välissä kävi kuitenkin niin, että muu porukka ajoi kiinni ja vähän ohikin, joten C- tai B-juniori-ikäisenä piti opetella puolustamaankin kentälle päästäkseen. A-junioreissa rupesin olemaan sellainen pelaaja, että pelaaminen toimi molempiin suuntiin, Pyörälä muistelee kehitystään junnuvuosina.

Omien vanhempiensa lisäksi Pyörälä nimeää uransa alkuajoilta kaksi valmentajaa, joilla on ollut se kaikkein suurin merkitys siinä, että numerosta 17 on kehittynyt nykyisen kaltainen pelaaja.

– Vanhemmista tämä kaikki on tietenkin lähtenyt. Kiitos kuuluu heille, että ovat jaksaneet kuljettaa harrastusten pariin ja panostaa muutenkin. Kaikki uralleni sattuneet valmentajat ovat tuoneet sitä omaa maustettaan ja kehittäneet minua pelaajana, mutta suurin vaikutus pelaajauralleni on ollut A-junioreissa valmentaneella Pekka Enqvistillä sekä Kari Heikkilällä, joka nosti minut liigaympyröihin ensimmäistä kertaa.

– Nousin liigaan kauden 2000–2001 loppupuolella ennen pudotuspelien alkua. Ensimmäinen liigaotteluni oli muistaakseni kotona Lukkoa vastaan. En nyt muista kuollaksenikaan, että miten kyseisessä ottelussa kävi.

Pyörälän debyyttinä toiminut 6.3.2001 Raksilan jäähallissa pelattu Kärppien ja Rauman Lukon välinen runkosarjaottelu päättyi lopulta kotijoukkueen voittoon maalein 5–3. Uransa avausosumaa aikuisten SM-tasolla Pyörälä sai odottaa vielä reilut kaksi viikkoa. Maali syntyi kuusituhatpäisen kotiyleisön edessä, kun Kärpät voitti puolivälierien toisessa ottelussa Helsingin Jokerit maalein 7–2.

– Muistan, että Kristian Taubert ja Tuomo Harjula syöttivät osuman. Jokereilla oli silloin maalissa Pasi Nurminen.

Enempää pisteitä Pyörälä ei uransa ensimmäisissä pudotuspeleissä onnistunut tekemään. Kärppien tie nousi tuona vuonna pystyyn välierissä TPS:n oltua parempi voitoin 3–0. Pyörälä opetteli edellisvuoden päätteeksi SM-liigaan nousseen Kärppien tavoin vasta pelaamaan Suomen korkeimmalla sarjatasolla, eikä aika ollut vielä tuolloin kypsä.

– En ollut riittävän lahjakas liigaan tullessani, että olisin voinut ottaa heti paikan kärkikentistä. Aloitin nelosketjusta, jossa tarjolla oli puolustavaa ja rikkovaa roolia. Tavoitteena oli heittää kiekkoa vastustajan päähän ja aiheuttaa pientä hässäkkää. Muutaman vuoden tein tuota hommaa ennen nousuani ylempiin kenttiin.

Pyörälän ja Kärppien nousu seuraavalle tasolle tapahtui lopulta kaudella 2003–2004, jolloin Kanada-malja palasi Ouluun 23 vuoden tauon jälkeen.

– Meillä oli silloin todella hyvä joukkue. Aiemmilla kausilla joukkue ei ollut vielä valmis voittamaan, vaan se (kauden 2002–2003) finaaleihin pääsy oli meille jo mestaruus. Meillä oli tuolloin hyviä nuoria pelaajia, kuten Jari Viuhkola ja Jussi Jokinen, sekä Palsolan Sakarin kaltaisia kokeneempia jätkiä. Tiesimme jo kauden alusta asti, että meillä on hyvä joukkue, jolla on mahdollisuudet mestaruuteen asti. Silloin treenasimme ehkä jopa vielä enemmän kuin nykyään. Olimme kauden alusta asti valmiita menemään päätyyn saakka.

Seuraavaan kauteen Kärpät lähti puolustavana mestarina. Joukkueeseen palasi tuolloin Pyörälälle jo E-junioreissa tutuksi tullut puolustaja Kukkonen, joka oli viettänyt edelliskauden Pohjois-Amerikassa. Kaudella 2004–2005 Raksilassa nähtiin, miksi lähes jokainen pelikaveri tai valmentaja puhuu Pyörälästä esimerkkijohtajana.

– Finaalisarjassa Jokereita vastaan olimme alivoimalla, kun Spede blokkasi pari laukausta putkeen, ja hetki sen jälkeen onnistuimme tekemään maalin. Mieleen on myös syöpynyt Pyörälän neljännen finaalin 2–0-maali, joka sinetöi meille mestaruuden, muistelee Kukkonen uransa ensimmäistä mestaruuteen päättynyttä finaalisarjaa.

Pyörälä vietti vielä seuraavat kaksi kautta Kärpissä. Liigakausi 2005–2006 päättyi pronssimitaleihin, ja seuraava vuosi muistetaan Kärppien suvereenista esityksestä, jolloin oululaiset marssivat mestaruuteen voitettuaan kaikki kymmenen pudotuspeliotteluaan. Kauden 2006–2007 huikean päätöksen myötä Pyörälä koki haluavansa uralleen uusia haasteita.

– Se oli tietoinen valinta. Olin edelliskaudella osoittanut, että pystyn pelaamaan hyvällä tasolla, joten halusin haastaa itseäni ja lähteä johonkin missä en ole enää oman kylän poika. Haikea, mutta hyvä päätös.

Seuraavina vuosina Pyörälä pelasi Ruotsin liigaa Timrån paidassa, jonka jälkeen kutsu kävi Yhdysvaltoihin Philadelphia Flyersin organisaatioon. Pelipaikka ei kuitenkaan vakiintunut show'ssa, joten Pyörälä palasi Eurooppaan ja siirtyi göteborgilaisseura Frölundan paitaan.

– Noina vuosina näki erilaisia kulttuureja ja tapoja pelata jääkiekkoa. Yksikään siirto urallani ei ole jäänyt kaduttamaan, vaan kaikki ovat olleet omalla tavallaan mielenkiintoisia. Yksi huippuhetkiä oli toinen vuoteni Timråssa, jolloin pelasin ehkä siihenastisen urani parasta jääkiekkoa. Silloin kaikki tuntui onnistuvan hyvin, toteaa Pyörälä, joka iski kaudella 2008–2009 Timrån paidassa pelaamissaan 55 ottelussa tehot 21+22.

Kaudella 2012–2013 matka jatkui KHL-seura Amur Khabarovskin riveihin, josta Pyörälä palasi kuitenkin kesken kauden Ruotsiin – tällä kertaa Luulajan riveihin.

Ulkomailla vietettyjen vuosien aikoihin menestystä tuli myös maajoukkuepaidassa. Vuonna 2011 Slovakiassa järjestettyjen MM-kisojen päätteeksi Pyörälästä tuli Suomen jääkiekkohistorian toisen maailmanmestaruuteen yltäneen joukkueen jäsen. Loppuottelussa Suomen 5–1-maalin iskenyt hyökkääjä muistelee jälkeenpäin kaiken tuntuneen hyvältä heti kisojen alusta asti.

– Kaikki pelaajat viihtyivät toistensa kanssa, ja hommaa leimasi oikeanlainen vapaus. Kävimme syömässä ulkona milloin halusimme, mutta kun tulimme hallille, niin kaikki keskittyivät vain itse asiaan. Joissain seuroissa voi olla tilanteita, joissa jotkut yksilöt asettavat itsensä seuran edelle, mutta maajoukkueessa tietää aina, että siellä kukaan ei pelaa itselleen. Se on myös Suomen vahvuus vuodesta toiseen. Niin kauan kuin maajoukkueeseen mahtuu ja sinne pyydetään, niin aina lähden hymyssä suin mukaan.

Kuinka korkealle Pyörälä sitten nostaa MM-finaalissa syntyneen maalinsa?

– Se on ehkä ikimuistoisin maali, mutta ei urani tärkein. Tärkein maali löytyy joko siitä vuoden 2005 finaaliottelusta tai kauden 2014 pudotuspeleistä, jolloin iskin täällä Raksilassa pelatussa SaiPa-ottelussa jatkoajalla joukkueen finaaliin.

Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Ruotsissa vietettyjen vuosien jälkeen Pyörälällä oli alkanut kauden 2012–2013 aikana herätä ajatus kotiin paluusta. Ajatusta vahvisti yhteydenotto Lauri Marjamäeltä, joka oli juuri aloittanut Kärppien peräsimessä, sekä kesken kauden käyty keskustelu vanhan pelikaverin kanssa.

Mika Pyörälä iski Kärpät viime minuutin maalillaan jatkoon Jääkiekon Mestareiden liigan neljännesvälierissä kaudella 2015–2016. (Kuva: Jussi Määttä)

– Kauden aikana pelasimme Lassen kanssa vastakkain. Olin silloin Luulajan riveissä ja Lasse pelasi Röglessä. Puhuttiin siinä vähän tulevaisuuden suunnitelmista ja mahdollisesta paluusta Kärppiin. Sen vuoden helmikuussa minulle ja vaimolleni syntyi myös toinen poika ja silloin tuli mieleen, että kotonakin voitaisiin tarvita enemmän jeesiä. Marjamäki soitteli keväällä ja kertoi omia näkemyksiään ja mietteitään, ja heti tuli sellainen olo, että tästä voisi tulla hyvä juttu. Ei siinä mennyt sitten kauden päättymisestä kuin päivä tai kaksi, kun asiat oli Kärppien kanssa saatu sovittua. Molemmat osapuolet tahtoivat samaa asiaa, joten mitä sitä suotta vitkuttelemaan.

Samoin asiat muistaa myös Kukkonen:

– Oli ollut pitkään puhetta, että olisi kiva vielä pelata yhdessä. Se ei ole ikinä jääkiekossa mitenkään itsestään selvää, että tällainen mahdollisuus vielä koittaisi, ja siksi on ollut sitäkin hienompaa pelata jälleen Speden kanssa. Uskon, että olemme kumpikin nauttineet tästä ajasta. On ollut myös hienoa nähdä tänä aikana, miten uudet, nuoret kärppäpelaajat ovat tulleet, hoksanneet hyvyytensä pelaajina ja nostaneet itsensä huipulle.

Kärpät iski seuraavalla kaudella Liigan piste-ennätyksen uusille lukemille voitettuaan runkosarjan 131 pisteellä, ja kausi huipentui lopulta seurahistorian kuudenteen suomenmestaruuteen. Mutta toisin kuin kymmenen vuotta aiemmin, ei Pyörälä ollut kauden alusta asti yhtä voitonvarma.

– Ei ihan heti tullut sellaista oloa, että kultaa otetaan. Oli uusi valmentaja, uudet pelilliset jutut eikä seurassa ollut montaa entuudestaan tuttua pelaajaa. Kauden aikana alkoi kuitenkin tuntua siltä, että kaikki ovat sitoutuneita hommaan ja hyvä tästä tulee.

Eikä kauden 2013–2014 pudotuspelikevätkään ollut lopulta sieltä helpoimmasta päästä. Ikimuistoisen finaalisarjan aluksi Tampereen Tappara meni menojaan ja karkasi otteluvoitoissa 1–3 johtoon. Veitsi kurkulla pelannut Kärpät tarvitsi johtajuutta sekä kopissa että kaukalossa.

– Puhumme Speden kanssa paljon keskenään, ja sitä kautta se työnjako kopissa syntyy. Minä olen meistä enemmän se suuna päänä olija, kun taas Mika on järkenä siinä mukana, Kukkonen avaa parivaljakon vastuualueita.

– Siinä täytyy vaan valaa uskoa omiinsa. Tuossa kyseisessä finaalisarjassa käännekohtana oli se neljännen ottelun jatkoaikamaali, joka meidän kärppäpelaajien mielestä oli vähän kyseenalainen. Muistan, että koppiin mennessä Lasse totesi meidän olevan parempi joukkue, vaikka se peli hävittiinkin. Löydettiin sitten joukkueena sellainen yksi pieni pelillinen asia, jota muuttamalla koko homma lähti kääntymään meille päin. En muista enää, mikä se juttu oli, mutta ehkä joku valmentajista voisi muistaa, Pyörälä kertaa finaalisarjan käännekohtia.

Otetaan siis puhelu Tampereen suuntaan Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajana nykyisin toimivalle Lauri Marjamäelle, joka valmistautuu parhaillaan kuukauden päästä alkavaan World Cup -turnaukseen.

– En muista kyllä minäkään mikä jippo se olisi ollut. Kaikkea varmasti yritettiin siinä vaiheessa, mutta ehkä sieltä joku pelillinen asia löytyi. Ehkä (Toni) Sihvonen tai (Mikko) Manner muistaa, naurahtaa Marjamäki kysyttäessä.

Kun Marjamäki aloitti työnsä Kärppien peräsimessä keväällä 2013, hänelle oli alusta alkaen selvää, että kokeneet kärppäpelaajat Pyörälä ja Kukkonen oli haalittava takaisin Ouluun.

– He toivat mukanaan johtajaominaisuudet ja ammattimaisuuden. Lasse toimi kaudella 2014–2015 käytännössä joukkueen yhtenä apuvalmentajana. Spede taas toi mukanaan oikeanlaisen rytmin elää. Hän on sellainen persoona, joka hymyilee välipäivät, mutta pelipäivinä ilme muuttuu. Voittamaan oppii vain voittamalla, ja nämä pelaajat olivat voittaneet urallaan jo aiemmin. Tiesin, että joukkueessa monet potentiaaliset pelaajat käyvät säästöliekillä, joten oli tärkeää saada heille konkreettisia esimerkkejä pukukoppiin. Ilman sellaisia esimerkkejä valmentajienkin puheet kumisevat tyhjyyttään.

– Sama kaksikko tiesi myös pudotuspeleissä, miten pelata. Kukkonen on kiekkoilija, jonka tulisi pelityylinsä perusteella saada paljon enemmän jäähyjä, mutta hän osaa pelata siinä rajamailla. Pyörälä on monipuolinen kaveri, joka paransi aina aina pudotuspeleissä ja pelasikin läpi oman kärppäaikani pudotuspelit lähes piste per peli -tahdissa.

Marjamäen seuraaja, Kärppien nykyinen päävalmentaja Kai Suikkanen vannoo myös kokeneen kaartin esimerkkien nimeen:

– Nämä ovat yleensä korulauseita, joita heitellään turhan kepeästi ilmaan, mutta Pyörälän kohdalla ne pitävät paikkansa. Hän ei ole silmiä hivelevä ballerina tuolla kentällä, mutta kun seuraat häntä monta peliä, niin ymmärrät, miten hän on pelannut niin pitkän uran. Hänessä on takuuleima.

– On loistava asia, että meillä on sekä Pyörälän että Kukkosen kanssa pitkät sopimukset. He eivät ole vanhoja pelaajia ja tulevat pelaamaan vielä monia erittäin hyviä vuosia. Se on asia, josta jokaisen kärppäfanin pitäisi olla tyytyväinen, Suikkanen jatkaa.

Loppuun on kysyttävä vielä itse jutun päähenkilöltä, joka on jääkiekkoilijana nähnyt lähes kaiken, mistä se motivaatio pelaamiseen, kovaan harjoitteluun ja jatkuvaan matkustamiseen löytyy vielä kaikkien vuosien jälkeen?

– Ei tässä hirveästi tarvitse itseään motivoida, kun katsoo tuota nuorisoa joka tulee rinnalle ja ohi. Jos tässä haluaa vielä pelata, niin pakkohan se on tehdä töitä kovasti tai muut ajavat ohi. Voittaminen vaatii aina sen, että on hyvässä kunnossa. Jos minua ei voittaminen enää kiinnostaisi, niin olisin jo lopettanut, Pyörälä päättää.