Seuraava kotiottelu: Osta lippuja
Kärpät – JYP 19.12.2017 klo 18:30

Sosiaalisesta urheiluhullusta kasvoi sosiaalinen valmentaja

23.3.2017
Sosiaalisesta urheiluhullusta kasvoi sosiaalinen valmentaja

Mikko Manner kuvattuna 12.11.2016 TPS:n ja Kärppien välisen ottelun aikana. (Kuva: Liiga )

Kärppien uudeksi päävalmentajaksi tiistaina 21.3. nimetty Mikko Manner on suurelle yleisölle vielä suhteellisen tuntematon tekijä, mutta kotimaiselle jääkiekkoväelle sekä Oulun Energia Areenan yleisölle "Mamba" on käynyt neljän Oulussa viettämänsä vuoden aikana tutuksi. Hän on valmentaja joka taittoi kolme Lauri Marjamäen alaisuudessa viettämäänsä vuotta kesät talvet samat kumisaappaat jalassa ja kevään 2016 pronssipelin jälkeen iski uskolliset jalkineensa roskakoriin projektin päättymisen merkiksi. Hän kerryttää "hyvää karmaa" tarttumalla moppiin ja luuttuamalla Raksilan lounasravintolan lattioita joukkueen ruokailun päätyttyä. Lähipiirissään Manner tunnetaan väsymättömänä jääkiekkofanaatikkona, jonka vapaa-ajan harrastuksista tärkeimpänä esiin nousee kansallisten jääkiekkosarjojen seuraaminen ja niistä oppien imeminen. Miten vaasalaislähtöinen Manner, 42, sitten lopulta päätyi oululaisseuran päävalmentajaksi?

– Hurahdin jääkiekkoon seitsemänvuotiaana, kun menin Vaasan Sportin junnuihin pelaamaan. Siitä päivästä lähtien kaikki pallopelit ovat vieneet minua mukanaan. Olen kasvanut sellaiseksi persoonaksi, joka viihtyy ihmisten keskellä. Se sosiaalisuuden muoto on ilmentynyt kohdallani parhaiten pallopelien kilpailuhenkisessä maailmassa, joissa saa rakentaa yhteishenkeä ja tehdä porukalla hyväntahtoisia koiruuksia ja kierouksia, Manner aloittaa henkilöhistoriansa kertaamisen.

Haastattelu on tarkoitus hoitaa Mannerin perhekiireiden vuoksi varttitunnissa, mutta kun tuore kärppäluotsi alkaa puhua urastaan ja jääkiekosta yleisemmin, vierähtää aikaa lopulta tunnin verran.

Lapsena aloitettu jääkiekkoharrastus kantoi Mannerin kohdalla aina Mestis-tason pelaajaksi saakka. Vaasan Sportin lisäksi hän edusti pelaajaurallaan tanskalaista Vojens Lionsia (tunnetaan nykyisin nimellä Sonderjyske Ishockey) ja vietti myös pari alasarjakautta Ruotsissa.

– Peliurani päättyi keväällä 2003 ja olin jo siihen mennessä vakuuttunut, että haluan jatkaa työskentelyä jääkiekon parissa myös valmennuspuolella. Pääsinkin toiseksi apuvalmentajaksi Vaasan Sportiin Kenneth Westerbackin alaisuuteen kaudeksi 2003–2004. Kun joulutaukoon oli matkaa viisi peliä, oli Sportilla allaan tappioputki, jonka kolme viimeistä matsia taisivat päättyä tuloksiin 0–6, 0–6 ja 2–6. Siinä rytäkässä Westerback irtisanoi itsensä ja samalla myös toinen apuvalmentajista lähti. Päädyin loppukauden ajaksi päävalmentajaksi tilanteessa, jossa en ollut viheltänyt urani aikana kertaakaan pilliin, vaan siirrellyt ainoastaan tötsiä ja pyörinyt jäällä kolmen kuukauden ajan.

– Seuraavana vuonna Juhani Tamminen aloitti Sportin päävalmentajana, ja toimin hänen aisaparinaan. Tamminen sai kesken sitä seuraavan kauden tarjouksen Zürich Lionsista, joten nousin jälleen Sportin päävalmentajaksi. Ehdin olla kaksi kautta pääkäskijänä, kunnes sain vuonna 2007 potkut surkeasti menneen alkukauden vuoksi ja tilalleni nousi paluun Vaasaan tehnyt Tamminen.

Saldo Vaasan vuosilta oli komea: seuran historian ensimmäinen runkosarjavoitto, yksi hopeinen ja yksi pronssinen mitali. Jälkikäteen tarkasteltuna valmentajauran alku menikin ehkä liian hyvin.

– Kaikki oli vähän liian helppoa ja aloin nopeasti pitää itseäni liian hyvänä. Vasta Sportin potkujen jälkeen alkoi taipaleeni valmentajaksi kasvamisessa.

Potkut eivät Mannerin omien sanojensa mukaan häntä katkeroittaneet, vaan työttömäksi jäänyt valmentaja saapui heti seuraavaan kotipeliin katsomaan Sportin otteita – tällä kertaa katsomosta käsin.

– Rakkaus ja intohimo jääkiekkoa kohtaan säilyivät pudotuksesta huolimatta, ja tiesin, että seuraava askel on vain kehittyä ja tulla paremmaksi. Kolusin kaikki mahdolliset Jääkiekkoliiton järjestämät valmentajakoulutukset, valmensin C-junnuissa, A-junnuissa, Suomi-sarjassa ja Mestiksessä. Vasta sitä kautta opin valmentamisen arjen ja tajusin, mistä tässä hommassa on pohjimmiltaan kyse.

Mannerin ensimmäinen kausi Oulun Kärppien valmennustiimissä päättyi mestaruuteen. (Kuva: Kärppäarkisto)


Pesti Mestis-joukkue Kiekko-Laserin päävalmentajana vuosina 2010–2012 osoittautui lopulta Mannerin uran käännekohdaksi. Nuori valmentaja oli kiinnittänyt Kärppien seurajohdon huomion, ja kun nuoremman valmentajapolven edustaja Lauri Marjamäki saapui kaudeksi 2013–2014 Ouluun Kärppien päävalmentajaksi, nousi Mannerin nimi yhtenä ehdokkaana Marjamäen valmennustiimiin.

– Late ilmeisesti koki, että hänellä on tarvetta kaltaiselleni persoonalle valmennustiimissään. Hänellä oli alaisuudessaan ennestään kovalla pelaajataustalla varustettu Toni Sihvonen sekä monien mestaruuksien Ari Hilli, joten olin kai sellainen puuttuva palanen tuohon yhtälöön. Asiaan vaikutti myös se, että minun ja Marjamäen arvomaailmat kohtasivat ja olimme myös tyyliltämme jokseenkin saman henkisiä.

Pitkäaikaisesta työkaverista ja kollegasta puhuttaessa Mannerin äänestä huokuu arvostus nykyistä Leijonien pääkäskijää kohtaan. Marjamäki onkin Jukka Jalosen, Erkka Westerlundin, Risto Dufvan, Jukka Rautakorven ja Jussi Tapolan ohella Mannerin yksi eniten arvostamia suomalaisvalmentajia. Tuolle listalle mahtuu myös nimiä pelaajauran varrelta.

– Totta kai ensimmäisenä mieleen tulee jo edesmennyt Kauko Mäki. Toinen oman pelaajaurani merkittävistä valmentajista oli Timo "takatukka" Turunen, joka kannusti rohkeasti omien vahvuuksien käyttöön. Olin tottunut pelaajana siihen, että virheitä piti pelätä ja olla joka hetki varuillaan, jotta ei mokaisi. Turunen kannusti kuitenkin rohkeasti yrittämään pelaajana, ja hänen alaisuudessaan sain itsestäni paljon irti.

Suurin ihailun kohde löytyy silti hieman yllättäen koripallon puolelta.

– NCAA:n mestarivalmentaja John Wooden on sellainen henkilö, jonka oppaita on tullut vuosien varrella paljon luettua ja viisauksia sisällytettyä arkielämään.

Kausi 2013–2014 Marjamäen alaisuudessa meni alkukankeuksien jälkeen koko seuran osalta kuin elokuvissa.

– Se oli kuin seurustelun ensimmäinen vuosi. Kaikki oli hienoa, mahtavaa ja sujui upeasti. Jokainen päivä oli inspiroiva ja jokainen hetki tuntui tarkoituksenmukaiselta. Rikoimme kaikki mahdolliset ennätykset, ja kun kausi lopulta huipentui Juhamatti Aaltosen jatkoaikamaaliin, niin mielen valtasi vain epätodellinen olo siitä, miten nappiin yksi vuosi voikaan mennä. Muutosta omassa pääkopassani Vaasan aikoihin verrattuna oli tullut kuitenkin sillä tavalla, että tajusin kaiken olevan vain väliaikaista ja pyrin nauttimaan siitä tilanteesta.

– Meillä oli uskomattoman hieno joukkue, joka oli läpi kauden sellaisessa henkisessä tilassa, jossa pelaajat inspiroituivat kaikesta. Lauri oli myös sellainen johtaja, joka olisi varmasti kyennyt luotsaamaan heikommankin joukkueen pitkälle: pelaaminen ja harjoittelu oli älykästä, mutta ennen kaikkea pelaajien kohtelu oli hänen suurin vahvuutensa.

Itseään Manner kuvailee valmentajana pehmeäksi.

– Empaattisuus on asia, joka on aina ollut ja tulee aina olemaan iso osa valmennustani ja persoonaani. Haluaisin olla huumorintajuinen ja ihmisläheinen valmentaja, joka on silti pirun tosissaan – välillä liiankin. Voin huonosti itseni kanssa, jos rupean käymään liian negatiiviseksi. Välillä jotkut voivat ajatella, että "liian pehmeä jätkä tämä Manner" tai "se kaveeraa liikaa pelaajien kanssa", mutta haluan olla oma itseni ja sillä olen selvinnyt tähänkin asti. Jos rupean liikaa muuttumaan uuden pestin myötä, niin toivon, että Sihvonen, Hilli ja (valmennustiimiin tulevalla kaudella nouseva) Lauri Mikkola palauttavat minut nopeasti maan pinnalle.

Petrattavaakin löytyy. Tuore päävalmentaja peräänkuuluttaa itseltään tietynlaista kovuutta ja toteaa olevansa aika ajoin myös liian luottavainen muihin ihmisiin.

– Tarkoitan liialla luottavaisuudella sitä, että uskon ehkä välillä turhankin paljon yksittäisen ihmisen kykyyn selvitä. Valmentajana joutuu välillä sellaisten tilanteiden eteen, että näkee pyyteettömän pelaajan, joka oikeasti välittää joukkueesta, heittäytyy kiekkojen eteen, taistelee ja antaa kaikkensa, mutta joka on silti laitettava pelillisten otteiden takia sivuun. Uskon, että se oli myös yksi syy sille, miksi aikoinaan sain Sportista kenkää. Minulla oli liiallinen luotto siihen, että pystyn kehittämään nuoria pelaajia niin nopeasti, että olisimme voineet taistella Mestiksen voitosta. Olin liian sinisilmäinen luullessani pystyväni sellaiseen kehitystyöhön.

– Risto Dufva on aikoinaan sanonut minulle, että kukaan valmentaja ei ole niin hyvä, että pärjäisi huonoilla pelaajilla. Siksi pyrimme pitämään aina kiinni siitä, että pelaajamateriaali on riittävän hyvä asetettuihin tavoitteisiin nähden.

Sebastian Aho ja Jesse Puljujärvi edustavat Kärppien juniorituotannon kirkkaimpaa kärkeä. (Kuva: Jussi Määttä)


Riittävän hyvän pelaajamateriaalin haalimisessa korostuu uuden päävalmentajan sekä Kärppien urheilutoimenjohtajan Harri Ahon välinen yhteistyö.

– Emme saa Harrin kanssa tuudittautua mihinkään harhakuvitelmiin, vaan meidän on hänen kanssaan lähdettävä rakentamaan sellaista joukkuetta, jolla on mahdollisuus pärjätä. Täällä yksi tärkeä arvo on myös pohjoissuomalaisuuden ja kärppäläisyyden korostaminen, sillä uskomme, että siitä tulee se tietty ekstralataus joukkueeseen. Meillä on loistava junioritoiminta, joka kasvattaa meille uusia pelaajia. Meidän on pyrittävä rakentamaan sellainen polku, jonka puitteissa nuoret pelaajat voivat kehittyä liigatasolle. Pelkkä omavaraisuus ei välttämättä riitä, sillä tässä hommassa pitää pärjätä myös urheilullisesti. Siksi omavaraisuuden ja urheilullisen menestyksen tasapaino on tärkeä asia tässä seurassa.

Kärppien juniorituotanto on tuottanut edustukseen viime vuosina lukuisia pelaajia, joista kirkkaimpia helmiä ovat Sebastian Ahon ja Jesse Puljujärven kaltaiset nimet. Mannerin mukaan suuri yleisö saattaakin hämääntyä helposti tällaisten poikkeustapausten johdosta.

– Hehän olivat ikäluokassaan ihan maailman huippuja, jotka olivat nopeasti valmiita edustusjoukkueen tasolle. Rima vedetään tällaisten tapausten myötä helposti epärealistisen korkealle, ja ihmiset odottavat, että tällaisia junioreita tulee joka päivä käyttöömme. Fakta on kuitenkin se, että jokainen pelaaja kehittyy yksilöllisesti, ja sen vuoksi meidän on tärkeä tehdä realistisia arvioita siitä, mihin kulloisenkin pelaajan rahkeet sillä hetkellä riittävät.

– Hyviä esimerkkejä ovat myös Aku Kestilän ja Sami Anttilan kaltaiset pelaajat, jotka olivat jo viime kaudella mukana liigaympyröissä, mutta he päätyivät viettämään suuren osan kaudesta kuitenkin Kajaanin Hokissa. Heidän kasvutarinansa liigapelaajiksi on ottanut enemmän aikaa, ja molemmilla on vielä paljon todistettavaa ja näytettävää.

Mannerin jääkiekkointoilu ei hellitä siviilissäkään. Digiboksille tallentuu kaudessa kymmenittäin otteluita niin Ruotsin, Venäjän kuin Pohjois-Amerikan kiekkosarjoista, maajoukkuepelejä unohtamatta. Päävalmentaja kuittaa aluksi puheet harrastuksestaan "paineettomana fanittamisena", mutta myöntää kuitenkin katselun olevan myös tärkeä väline kehittyä. Suurin ihailun kohde löytyy "maailman parhailta liigajäiltä" NHL-kaukaloista.

– Chicago Blackhawks ja ennen kaikkea Pittsburgh Penguins ovat sellaisia joukkueita, joita tulee hämmästellen katsottua. Ruotsista Frölundan dynaamisuus ja Venäjältä TsSKA Moskovan robottimaisen kurinalainen pelitapa. Suomesta tällä kaudella on kiehtonut erityisesti Tappara, TPS, KalPa sekä HPK, jotka ovat olleet hirvittävän vahvoja joukkueita niin taktisesti kuin fyysisestikin.

Kansainvälisestä jääkiekosta puhuttaessa suurin huomio kohdistuu nimenomaan hallitsevaan Stanley Cup -voittajaan, Penguinsiin:

– Se on aivan älyttömän nopea joukkue yhteispeliltään. He puolustivat viime keväänä mahtavasti ja käänsivät peliä tiiviinä viisikkona salamannopeasti. Koko joukkue noudatti pelitapaa, jossa pelattiin lyhyillä etäisyyksillä omissa, mutta kiekonriiston jälkeen he lähtivät ylöspäin kuin ohjukset.

Ei ehkä ole mikään suuri yllätys, että Mannerin ajan Kärppien pelifilosofia tulee nojaamaan miehelle rakkaisiin ja tuttuihin asioihin.

– Haaveissa olisi muutaman vuoden takaisen kärppäjoukkueen ja Pittsburghin välimalli. Pelitapa pohjaisi edelleen tiiviiseen viisikkopelaamiseen, mutta aggressiivisemmalla puolustamisella ja karvauspelillä varustettuna. Jos ensi kauden Kärppiä kuvaisin kahdella adjektiivilla, niin ne olisivat "nopeampi" ja "vahvempi".

Silti kaiken keskiössä on pelaajien hyvinvointi ja Kärppien vetovoiman lisääminen.

– Haluan, että meidät tunnetaan tulevaisuudessa siitä, että täällä pelaajan on hyvä olla, kasvaa ja kehittyä. Uskon, että kasvamme jälleen seuraksi, minne halutaan ympäri Suomea. Eteenpäin meneviä pelaajia, joille pääsy NHL-jäille on suurempi motiivi kuin se, paljonko Kärpissä voi tienata. Täällä yhteistyö kaukalossa ja sen ulkopuolella on keskiössä, ihmisistä pidetään hyvää huolta ja uskomme, että se on yksi asia, jonka johdosta Kärpillä tulee olemaan kilpailukykyinen joukkue nyt ja tulevaisuudessa. Yksi huono urheilullinen kausi ei voi loata puolen Suomen ylpeyden Oulun Kärppien mainetta.